Huomaat varmasti että täällä on isoja asioita meneillään.
Siskosi muutti kotoa pois, samalla lailla kun sinäkin, kun muutit isällesi, Hyvinkäälle opiskelemaan. Se että näin sinua silloin vain viikonloppuisin oli iso askel. Sama askel tässä taas.
( Laitoin kuvankin meidän muuttohommista. Minä taisin siivota riehuen, sinä ja siskosi otitte iisimmin)
Elämä vie eteenpäin, siskosi kohdalla olen huokaissut helpotuksesta että ahdistava peruskouluenergia on nyt katkaistu. Siihen aikaan liittyy niin paljon paskaa. Nyt rukoilen mielessäni kevyttä myötätuulta tähän kaikkeen.
Vaikka lähdöstäsi tulee helmikuussa jo viisi vuotta, aikamääre on näissä hommissa erilainen. Siivenisku, sekunti sitten. Vaikka almanakassa sivut kääntyvät vuodesta toiseen, sydämessäni olemme samalla sivulla. Siitä huolimatta saatan illalla huomata että jonain päivänä on totuus unohtunut. Se on kuin tyrmäävä isku palleaan. Siksi siis ajattelen sinua päivittäin, muistelen ja lähetän rakkaita terveisiä.
Tällä hetkellä haluan kirjoittamalla kertoa sinulle Jerry että saat olla meistä ylpeä, me teimme sen. Selvisimme hengissä.
Viime aikoina olen saanut palautetta siitä että tätä blogia luetaan. Tätä terapiamuotoani, kirjoittamista. Asiaa minulla olisi vaikka joka päivä, mutta tahti on pysähtynyt.
Mitä kauemmin on kirjoittamatta, sen korkeammaksi nousee kynnys.
Kirjoittaminen on kuitenkin minun tapani toimia, silloin kun sanoja ei ole.
Kuvassa sortin sakki muuttohommissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti