6.3.2023

Susta unta näin

Näin viime yönä sinusta unta. Olit siinä söpö pieni poika. Tunnelma oli haikea, mutta minua lohdutti siinä ajatus "sinä olet minulla kuitenkin joka toinen viikonloppu" en tiedä mihin se liittyi, mutta koin suurta onnellisuutta siitä, että edes joka toinen viikonloppu. 

Eilen silmiini osui kamerastani kuva, jonka otin kun olimme todistamassa valaasi armeijassa. Seisoit siinä Sumpun kanssa vierekkäin. Vieraillessa minä olin jonkun flunssan kourissa, ja hädintuskin tolpillani, mutten tahtonut perua visiittiä. Jälkeenpäin olen muistellut ostoslistaasi; sukkia, suklaata ja kalsareita armeijan harmaaseen. Varastin tupakkapaikalle jätetyn vihreän juomapullon, ja nauroin sitä kun mietit että entä jos juomapullo onkin ollut jonkun leiriläisen pissapullona. Sotkussa söimme munkit ja yritin tunkea toasteriin leipääni, papereineen... Muistan miten kerroit että Janna Hurmerinta oli ollut keikalla ja kaikki olivat kovasti kuulemma tykänneet. 

Tätä kaikkea en eilen ehtinyt miettiä, sillä kuva sinusta ja Sumpusta vierekkäin, sinä armeijan harmaissa, puristi rintaa. Istuin Sumpun kanssa autossa, ja näytin kuvaa "jos asuisimme Ukrainassa, te kaksi tässä kuvassa, olisitte juuri todennäköisesti sotimassa" Ja kun Sumppu vastasi painokkaasti "Niinpä" Minua alkoi itkettää. En tiedä miksi, mutta yritin taistella itkua vastaan, vastaan pistäminen itketti ehkä vielä vähän lisää. Olisin halunut huutoitkeä tätä maailmaa. Tätä paskaa. Sotaa ja epätietoisuutta.
Huomaan pohtivani että vaistositko sinä Jerry että maailma muuttuu entistä kahjommaksi? 

Tämän ahdistuksen keskellä vellon välillä varjoissa, mutta teen täyden työpäivän, etten kaatuisi kaiken alle. Yritän vain "laskea lentokoneita" kuten äitini käski minun pienenä tehdä, kun pää pyöritti "elämä" nimistä kysymyskelaa. 

Lentokoneiden laskemisen lisäksi hyvää lääkettä on myös raivata nurkista roinaa, siivota ja järjestellä. Ostella tulppaaneja ja kuvata kaunista kuvaa Tiktokkiin. Yritän väkisinkin värjätä mustan harmaata uudella sävyllä, välillä pikkupensselillä, toisinaan telalla roiskien. 

En tee turhaa työtä, sillä elämäntehtäväni on luoda siskollesi uskoa tulevaan. Päivittäin hoen että unelmoiminen on hyvästä ja varsinkin ne  konkreettiset teot ja tavoitteet. Klisee, kaikki on mahdollista saa luvan olla totta, jos paska on mahdollista, on hyvänkin oltava. Eikö vain?