Tammikuu

Hei Jerry. Fiona-siskollesi kiitos että alan taas kirjoittamaan tänne. Hän kysyi miksen enää kirjoita. En osannut vastata selkeästi. Ehkä pelkään että kirjoittaessa avaan ovet levälleen, pelkään että suru hiipii suoniin, joka kirjaimen kautta valtaa mielen ja maalaa taas mustaksi. Pelkään että ilon ja toivon tuominen tälle sivulle olisi jotenkin väärin. Ja samalla kun kirjoitan tämän kuulen kun sinä naurat ääneen että "lopeta sekoilu" 

Niin just, lopetan sekoilun. 

Jerry Jee, äiskän pullahiiri. Ajattelin sinua juuri, kun paistoin pakastepullia. Ruoaksi tein Sikke Sumarin Janssonin kiusausta ja muistutin että tätä tarjoillaan sitten minun muistotilaisuudessa. Nyt tuli jopa paniikinomainen tunne että ei hemmetti, eikö sinun muistotilaisuudessa ollut pullia?? Anteeksi, se oli sellaista sekavaa aikaa. 

Siitäkin on kohta viisi vuotta. 

Ja Jerry, äiskä on hengissä. Myönnän, muutaman kerran olen tahtonut mennä jonkin vilkasliikenteisen valtaväylän reitille makaamaan mutta se on onneksi ollut  ohimenevä ajatus ja kohta onkin pitänyt kammeta ylös ja keskittyä esimerkiksi koiraan. 

Siskosi täyttää seuraavaksi 18v. Mikä hurmaava, karismaattinen ihana yksilö. Voi kumpa olisitte tutustuneet. Teissä on niin paljon samaa, herkkyyttä ja rohkeutta. Samassa paketissa, samaan aikaan. Olen teistä molemmista niin älyttömän ylpeä. Siskostasi olen ollut väliin  hyvinkin huolissani, suru rikkoo sydämen ja tekee aivan kaikesta kamalan paljon vaikeampaa. Tässä kohtaa uskallan jo luottaa siihen että elämä kantaa ja osaa tarjota myös hyvää, joskin myös kaikkein pahinta. Kaikkea on tarjolla. 

Olin ennen joulua Mijas Pueblossa, paijaamassa ulko-oveasi. Voi luoja miten suuria tunteita tuo kylänen minussa herättää. Espanja itessään on taas herättänyt sen että jokapäiväisessä mantrassani toivon ja tilaan sen että pääsemme sinne asumaan, mielummin nopeammin kuin sitku kolmen vuoden kuluttua. 

Eipä mulla tänään muru muuta, Jefe tekee tuossa petiä Ikea kassiin, jossa kirpputorille meneviä vaatteita. Sinun takkia en pystynyt pistämään myyntiin, vaikka kukaan meistä ei siihen mahdu. 

Moikka, rakastan sua!