22.7.2018

Heinäkuu

Odotan elokuuta,  heinäkuu, painavine lasteineen on minulle miltei liikaa.
Tänään heräsin tuntuvaan matalapaineeseen, istuin vessanpöntölle ja mietin että entä jos vain en yksinkertaisesti enää jaksa. Mitään. Silti jo vessaa vedettäessä teen taas päätöksen, päivän kerrallaan. Päätän taistella.
Kaikki maailman arkiset asiat tuntuvat yhdentekeviltä ja samaan aikaan juuri ne, pitävät minusta kiinni.

Se että mummisi ulkoeteiseen on yöllä eksynyt joku helikopteriviina juonut. Soosannut paikat sotkuiseksi, jättänyt ruskeat nahkakenkänsä ja jatkanut matkaa Rainerin feikkicrokseilla.
Se että saan ystävältäsi viestiä että minä ja muovikorttifaijasi olemme ihania.
Se että minut kutsutaan syömään ja minulle annetaan sänkyyn jalat. Se että hoidossa oleva pupu syö tietokoneen johtoa, mutta sekä kone että pupu toimivat vielä.

Se että entinen työkaverisi kertoi sinun puhuneen minusta miltei päivittäin. Se että olit kertonut olevasi sellainen "äiskän poika"
Niin sinä oletkin, tulet aina olemaan. Äiskän ikioma aurinkopoika.

Äiskä odottaa elokuuta, enkä oikein tiedä mitä elokuu tuo tullessaan. Tiedän paljonkin siitä, mutta silti en tiedä mitään. Odotan innolla, sillä  olen heinäkuun tietoisesti tukkinut tiettyjä kanavia paniikkipäissäni, järkeistänyt merkkejä. Kiukutellut linnunsulille, koska ne nyt on vaan jonkun tipun perseestä irronneita sulkia, olen sulkenut silmiäni suuttuneena, jalat liiankin tiukasti maassa. Silti siitä huolimatta eteeni osuu vähän väliä autoja, joiden rekkarissa on syntymäpäiväni. Viides kahdeksatta.
Enkä osaa olla miettimättä sen sanomaa...
Oi elokuu, pyydän sinua, tule jo ja tuo kevyempää energiaa tullessasi. Kiitos, kiitos , kiitos.

Ja Jerry, Love you <3















8.7.2018

Born on the fourth of july

Tänään siitä on päivälleen viisi kuukautta kun päätit lähteä. Keskiviikkona 4.7 olisimme syöneet synttärikakkuasi, jossa olisi lukenut Jerry 21v. Olen  viime ajat keikkunut kummallisella kuilulla, sellaisella supersurullisella harmaan mustalla alueella jossa olen kysynyt itseltäni että USKONKO? 
Uskonko edelleen että tällä kaikella on joku elämää suurempi tarkoitus, näillä itkuilla, ahdistuksilla ja kyyneleillä? Vai heitänkö hanskat tiskiin ja totean, että missään ei ole ketään, kukaan ei ole odottamassa tuolla puolen, taivaspidot peruttu eikä ole kuin maatuvaa multaa tai uurnallinen tuhkaa. 
Aika kohtuuttoman isoja pohdintoja, itse kullekin.


Minun on avattava synkällekin ovea, vain jotta voin samalla oven avauksella päästää valoa sisään. 
Auta aurinkopoikani, auta vähän. Nyt on synkkää. 
Iskä toi sinulle synttäripäivänä tekemänsä ristin. 

Rakastan sua ! Siskosi sanontaa lainaten "Rakasta mua takas"