23.4.2022

Kevät 2022

Sieltä se taas tuli, uusi kevät. Huhuilevat kyyhkyset. Toin haudallesi orvokkeja, mutta kukkapenkki on edelleen umpijäässä. Liian lähelle käytävää kaivettu uurnapaikkasi osuu aurinkoon, joten sain edes yhden orvokin istutettua. 
Olen ikävöinyt tätä kanavaa, olen ikävöinyt kirjoittamista.
Minulla on sinua ikävä. 

Lähdöstäsi tulee seuraavaksi viisi vuotta (en usko tuota itsekään) en osaa käsitellä tuota aikamäärettä. Se tapahtui juuri äsken, ja silti... silti koirasi on jo kasvattanut harmaata partakarvaa, puhumattakaan muovikorttifaijastasi.  Siskosi on kahlannut 4 vuotta kestävän yläasteen haasteineen kohta maaliin ja minä en ole enää 47 vuotias, vaan täytän jo 51... 

Itken sinua rakas Jepulini edelleen usein salaa, silloin kun kukaan ei näe. Koitan kovasti totella sinun sanojasi, joita meedio Harriet minulle tulkkaa. Että minun olisi jo aika elää ja iloita ja  jotain sellaista. Tekisi mieli sanoa sinulle että haista poika huilu, mutta annan olla ja kovasti yritän. 

Tästä blogista piti tulla kirja, lähetin koko blogin kustantamoon, mutta kirjoitus ei sopinut heidän suunnitelmiin. Sain Hangon kulttuurilautakunnalta avustuksen omatoimiseen kustantamiseen, mutta en lunastanut rahoja (paitsi printteriin) Pupu tuli pöksyyn. 
Taidan tajuta  että tämä blogi on vain minun terapeuttini sekä yksi kanavistani suuntaasi. 

Kuullaan hönö pentuni! I love you!

P.s Wutang on äiskän  lempparihuppari













Ei kommentteja:

Lähetä kommentti