Maanantai

Kaksi matkalaukullista tavaraa pakattuna, yhteensä neljäkymmentä kiloa, lisäksi kymmenen kiloa käsimatkatavaraa. Lentoyhtiön sääntöjen ja sakon pelossa punnitsen tarkkaan että otanko omia vaatteitani vai pakkaanko  mukaani punaiset Adidas- tossusi, jotka sait joululahjaksi.
Peitän ja suojelen sinun maalaamaasi taulua lentokuntoon, sekä mietin  että otanko silitysraudan vai sinun kahvikoneesi, josta olit niin iloinen.
Haistelen flanellipaitojasi  ja pakkaan ne kiltisti itkua pidätellen myöhempää muuttokuormaa varten.
Minä lähden kuuden päivän kuluttua, tarkkaan punnitun viidenkymmenen kilon kanssa.
Kuuden päivän kuluttua käynnistän arjen, uudessa maassa, uudessa kodissa.

Makasin tänään rinta paljaana kirurgin pöydällä. Leikkaavan lääkärin mielestä siellä oleva hyvälaatuinen kasvain näyttää edelleen hyvälaatuiselta, mutta ei voi luvata. Patologi lupaa.

Toimenpiteen jälkeen kuljen kaupungilla ja koen liikaa. Liikaa ihmisiä, liian monta sinun näköistä, oloista, ikäistä. Liian monta saman merkkistä linttaan astuttua kenkää, liikuttavaa pillikinttuista  lökäpöksyä.
Haukon mielessäni autiota saarta, erakkomökkiä sekä hiljaisuutta.
Aurinkoinen elämäniloinen tunnelma vain itkettää, koska se jää sinulta näkemättä ja kokematta


Kohta kuulen surullisen uutisen eräästä pojasta, melkein sinun ikäisestä joka teki saman päätöksen kuin sinä.
Päätös puiston puuhun.

Rakas, huomasithan sen suklaapalan jonka siskosi jätti sinulle hautakivetykselle, entä sen euron kolikon jonka hän sinulta lainasi?

Rakas, minulla on niin kova ikävä sinua!

"Kunniakirja"

"Äiti tekee ruokaa ja siivoaa ja hankkii rahaa ja maksaa mulle velat ja päästää kaverille ja pesee pyykit ja komentaa ja ostaa vaatteita ja komentaa vähän lisää ja vie matkalle ja kestää tyhmät temput ja järjestäny synttäreitä ja peittelee ja keksii tekemistä ja ostaa lahjoja ja huolehtii ja kaikkee..."

Keksin konmarittamisen ennen kuin Marie Kondo osasi ottaa askeltakaan, saan kummaa mielihyvää siivoamisen siitä vaiheesta kun ylimääräinen roipe löytää uuden kodin, kirpputorin tai ihan vaikka takkatulen tai roskakorin. 

Osaan määritellä prosessissa sen vaiheen jossa mietin mikä lähtee, mikä jää. Sen nimi  on "lämmin läikähdys"

Juuri sen takia kaikkien rojunraivauksien jälkeen minulla on edelleen tallella sinun tekemät taideteokset, piirustukset, käsityöt, ensimmäinen peittosi ja pehmoleluista rakkaimmat.

Juuri sen takia minulla on vielä kunniakirjani. 

Pidin eilen pihakirppistä. Suursiivosin pihalla olevaa "Torvania" joka vieläkin, vaikka muutit siitä pesästä isäsi luokse opiskelemaan vuosia sitten, vieläkin kämppääsi kohti kävellessä saan kinttuihini kumman tahdin ja kurkkuuni kuristavan tunteen. Laitan ulkopuolella silmät kiinni ja unelmoin että kun avaan silmäni, makaat patjalla, kuorsaat sikeää unta ja peiton alta pilkistää karvainen jalkasi. Näen mielessäni sen unisen ärtyneen ilmeesi kun herätän sinua...

Tunteitteni tasoristeyksessä kolaroi eilen vilpitön ilo sekä murskaavan lohduton suru.

Ilo siitä että ihan kohta tämä äiskä muuttaa ikään kuin lähemmäs sinua, samalla lähemmäs  minua. Sinne josta lähdit, niihin maisemiin, ääniin ja tuoksuihin. Sinne jossa viihdyit kaikesta tästä karmeudesta huolimatta hurjan hyvin. Ilo siitä että uudesta kodistamme on vuorellesi vain kymmenisen kilometriä.

Tiedän että olet taitava ja pääset omasta ulottuvuudestasi helposti kylkiluihini kiinni, tänne pohjolaankin, mutta tahdon uskoa että se silti on helpompaa, meille molemmille, siellä Espanjassa. 

Illaksi kaistan valtasi ylileveä kuljetus surua, sellainen lasti jonka jouduin itkien purkamaan siskosi kainalossa. Siskosi  paijasi päätäni, samalla kastellen minua omilla kyyneleillään.
Siskosi sanoi pelkäävänsä että minulla "naksahtaa" En kahjoimmissa kuvitelmissani ikinä olisi uskonut  että käyn tätä keskustelua tyttäreni kanssa, siskosi kanssa.
Mutta niin vain käyn.