24.8.2018

R niinkuin Rakkaus

Olisin halunut kirjoittaa tästä aiheesta jo kaksi viikkoa sitten. Olisin halunut kiljua koko maailmalle, rakastavan ja innostuneen  onnea, mutta koska aihe on iso ja herkkä, painan aiheen hellästi rintaani vasten. Siellä missä sinä Jerry olet. Ja koitan olla kiljumatta.

Kerron kuitenkin, mihin eilisen, edellisen tekstin loppu liittyi. Miten tämä ja tuo liittyi toisiinsa?

Muutama vuosi sitten olin liiankin tietoinen jokaisesta askeleestani, johon kuului etuliite "Mitä ihmiset minusta ajattelevat" Oli kyse sitten vaikka harrastuksista, hommista, haaveista tai hulluista unelmista. Tai ihan vain olemisesta. Sinä rakas opettajani sanoit aina että "Lopeta sekoilu, anna palaa"

Tänään, etuliite on orastava häivähdys, joka jonain hetkinä nostaa päätänsä. 
Nyt se vähän ujosti taas nostaa päätänsä kun koitan kertoa että minä, Riikka, uskon vahvasti että taivaspidot ovat oikeasti totta. Olen aina uskonut, mutta kauttasi saatu vippilippu vahvisti ajatuksen.


Minä olen itkenyt ja nauranut onnesta, sillä olen saanut mm. ihanan meedio Harriet Piekkolan välityksellä kuulla kuulumisiasi. Sinä senkin rakas roikaleeni, valovoimainen kainaloonmentävä, kävit Harrietin välityksellä naurattamassa minua painaen siitä naurunapista, jonka sijainnin vain sinä ja siskosi tietää. 

Kiitos Jerry ja kiitos te ihanat välittäjät.
Kiitos, kiitos, kiitos!

En sekoile, annan palaa! Suunnannäyttäjänä, ideoitteni kera <3




http://www.harrietpiekkola.fi/














23.8.2018

Jefe

Minua jännittää. En häpeä tunnustaa sitä, vaan pistän kissan reteästi pöydälle. Siitä aasinsiltaa itse asiaan. Jerry, Jefe vihaa edelleenkin kissoja.
Muistatko käymämme keskustelun, kun teit lähtöä Espanjaan. Sanoit hankkivasi koiran joka juoksuttaa sinua ja pitää sinusta huolen. Yritin äitinä äkistellä vastaan menetetystä vapaudesta ja sen sellaisista pakollisista, mutta huomasin sinussa olevan päättäväisyyden.

Kun olin luonasi kysyin että  oletko katunut koiran hankintaa ja nauroit että "joka päivä" mutta näin silti sen rakastavan paapojan, joka töihin lähtiessään huikkasi "isi lähtee nyt töihin, oo kiltisti"

Jerry, nyt Jefe tulee minun, mummin luokse, loppuelämäkseen. Toivon ja tilaan sinulta päättäväisyyttä jääräpäisen kakaran kasvattamiseen. Toivon että tällä  puolikkaalla vuodella oli joku tarkoitus, vaikken vielä sitä tiedäkään. Tiedäthän, miten olin hajota  etten saanut koirakakaraasi hoiteisiini heti. Minä niin halusin.
Koitan olla nyt  sanomatta "Mitä minä sanoin"

Jännittää. Kolme ihmistä, yksi kissa ja koira, joka vihaa kissoja. Nyt vasta jännittääkin.
Koitan kovasti luopua halustani  ja tavastani kontrolloida tätä tilannetta, koittaen luottaa korkeimpaan. Luottaen että kaikki järjestyy...

Mutta silti hei Jerry, jeesaa vähän tätä eläimellistä tarhaa.

 Tiedätkö Jerry että sinä olit ja olet viisain opettajani. Monella lailla.
 Sinä se olit joka puuskahdit ettei minun pidä piitata  mitä muut minusta ajattelevat. Ymmärsit sen jarrun, joka minua pidätteli, ja teit kaikkesi jotta uskaltauduin kytkimen käyttöön.
Tänään viis veisaan siitä mitä muut minusta ajattelevat. Minulla ei ole mitään menetettävää. Minulla ei ole mitään hävettävää.
Paha on jo tapahtunut.

Mutta silti minulla on sinut, sinulla minut. Aina ja ikuisesti. Yhteinen matkamme jatkuu, vaikka olomuodot muuttuu.
Ihanaa että tulit Harrietin välityksellä minua moikkaamaan, kirjoitan siitä sitten lisää ensi kerralla...













6.8.2018

Siskollesi, pikku leijonanpennulle...


En keksi mitään parempaa tapaa selvitä eteeni heitetyistä haasteista kuin rakastaminen. Kun kerron rakastavani sinua enemmän kuin mitään, päästän suustani koijarin, sillä rakastan sinua, mutta myös siskoasi, enemmän kuin mitään.
Yritän parhaani mukaan rakastaa häntä ehjäksi. Rakastaa ehjäksi kaikesta kiusaamisesta, huoritteluista ja tapa itsesi huudahduksista, joita koulumatkalla joutui kuuntelemaan. Sinun Jerry piti tulla pelästyttämään kiusaajilta paskat housuun, mutta et ehtinyt.
Rakastan ehjäksi rikkimennyttä siskoasi, joka on pakon edessä joutunut rakentamaan muurin, jonka läpi ei tule enää yksikään kiusaaja, jonka yli minä yritän kurkkia ja luvata ja vannoa että joku päivä kaikki vielä näyttää ihan erilaiselta, kunhan vain jaksamme yhdessä taistella.

Voithan Jerry vieläkin käydä vähän kuittaamassa kiusaajille, mutta tulethan ensin siskosi tykö.




5.8.2018

Neljäkymmentäseitsemän

Huomenta rakas Jerry. Tähän aikaan olisit viestittänyt minulle onnentoivotuksia, tai jos olisimme olleet lähetysten, olisit karannut kukkakauppaan ja tuonut minulle yhden punaisen ruusun ja halaten ojentanut sen minulle. Olen luonnollisesti maailman surullisin äiti, sillä sitä ei tapahdu tänään. Paras syntymäpäivälahjani on tieto ja tunne siitä että sinulla on siellä kaikki hyvin.
Taivaallisen hyvin.

Heinäkuu raskaine energioineen on takanapäin. Elokuu toivotettu tervetulleeksi. Peilistä näen pitkästä aikaa taas sen hiton vahvan ja voimakkaan leijonan, joka puun alla nuolee haavojaan, mutta on silti valmiina ja valppaana hyökkäämään. Hetki sitten, heinäkuussa olin kun raadeltu rikkinäinen raato. Joten vielä kerran tervetuloa elokuu.

Ei elokuukaan helpolla päästä. Ytimestä asti tuleva itku sinusta otetusta valokuvasta, jota en ole ennen nähnyt. Itku lamaannuttavasta ajatuksesta, jossa havahdun siihen miten aina on kiire eteenpäin, kohti jotakin, kohti unelmaa, tavoitetta, saavutusta ja silti kaikista eniten minulla on kiire luoksesi,  sille toiselle puolelle, jonne en kuitenkaan vielä ole valmis tulemaan.
Eikö vain ole  painavaa pyöritettävää pienen ihmisen päähän?

Uskon että tuossa omassa oivalluksessa oli jotain isoa, joka järisytti maanpäällisen palloni hetkeksi paikoiltaan. Lopetan kiirehtimisen, luotan siihen että aika menettää merkityksensä ja sinä odotat minua, siihen saakka kunnes on oikeasti meidän kahden, loistotiimin aika kohdata jälleen. Tänä aikana kun minä huolehdin siskoistasi, isästäsi, mummistasi, muovikorttifaijastasi,  sinä kuljet kanssani. Lupaan, tänä aikana huolehdin myös itsestäni. Rakastan sua <3