15.11.2023

Pienet rakkaat pojat

 Nyt on hetki pysähtyä, kaiken touhuamisen jälkeen. Olet Jerry varmasti huomannut että mummi muutti pois Epoosta. Sinun ja Fionan mummilaa, minun lapsuudenkotia ja mummin kotia asuttaa nyt uudet ihmiset. Olen asiasta helpottunut, sillä toivon mummille muutakin kuin ison talon lämmittämistä ja  lumihommia. Toivoisin niin että sinäkin olisit täällä soittamassa mummin kerrostalokodin ovikelloa. Voithan tietysti jekuttaa mummia ja tehdä sen nytkin. 

Tänään minulla on kolme asiaa. Ensimmäinen on tietysti se että halusin tätäkin kautta kertoa sinulle Jerry että rakastan sinua. Huvittaa kun härnit Harrietia niin että saan sinun viestisi perille, selkokielellä. Kiitos sinulle ja Harrietille siitä. 

( Meedio Harriet Piekkola) 

Vaikka lähtösi aiheuttama avohaava ei koskaan parane, olen tämän kohta kuuden vuoden aikana  kulkenut omaa polkuani eteenpäin, vaikka olisi ollut miljoona syytä käydä makuulle ja kuolla surun ikiuneen. 

Olen satunnaisesti silloin tällöin kurkannut sitä miten täällä käy lukijoita, tässä blogissa. Olen vähän hämmentynyt. Kiitos, että käyt. Olisi ihana jos laittaisit vaikka privaatisti jonkun tervehdyksen mailiini riikkareipas@hotmail.com että kuka sinä olet ja miten löysit tämän blogin pariin.

Kuulin viime viikolla suru-uutisen. Nuori poika oli kuollut, jonkun rakas poika. Seisoin ruokakaupan hedelmätiskillä ja mietin uutisen saanutta perhettä. Miten taas kerran jonkun elämä pysähtyy, ja me muut jatkamme banaanin punnitsemista. Itkettää omaisten puolesta sekä ystävien. Liian iso asia ymmärettäväksi.

Toivon kaikille asianomaisille maailman eniten voimaa. 

Jerry hymyhuuli, otathan tuon pojan vastaan ja halaa munkin puolesta. 

P.s Jefe lähettää pusuja.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti