Hei rakas

Minulla on sinulle niin paljon puhuttavaa. Kerron kuulumisia. Yritän olla hiljaa edes hautausmaalla, mutta sielläkin on  ääneen kerrottava asioita kuten miten kiitollinen olin tutustuessani hyvään ystävääsi.

Odotimme kahvilassa hänen kanssaan että  tiputat vieressä olevasta kirjahyllystä opuksen niskaamme, kun nauroimme makeasti sille, miten pikkupoikana avasit tv-lupatarkastajalle oven ja kysyit ensimmäisenä tarkastajan horoskooppimerkkiä. Äiti, leijona sai aikamoiset tarkastusrapsut .

Kiitos ihana rapuni. Tarkastajan merkki ei jäänyt mieleen.
Siivoan siskosi huonetta ja itken krokotiilinkyyneleitä katsellessani hänen tekemäänsä " tapettia" valokuvistasi. Muistelen miten siivosin kerran sinun huonettasi ja jännitin että meninkö reviirillesi, mutta sainkin kiitokseksi ilahtuneen, ison pusun.

Minulta kysytään miten voin, enkä tiedä mitä vastata. Kukaan ei kuulemma voi kuvitellakaan, tai sitten kuulemma voi. Tähän kuulemma pitäisi itse kuolla.
Jerry, äiskä on surusta ja ikävästä huolimatta edelleen elossa. Haistelen lempilätsääsi ja  tunnen miten sydämeni kiertyy korkkiruuville, nukun Ruttu-pehmokoirasi kanssa, jonka sait 1- vuotislahjaksi ja mietin raaskinko pistää reissussa rähjääntynyttä, haisevaa koiraa pesukoneeseen vai tuuletanko vain? Tälle surulle ja ikävälle ja kaipuulle ei ole sanoja. On vain elämää suurempi tunne, jonka edessä olen sanaton. Silti elossa.

"Heikkona olen voimakas"

 Tätä menoa muutummeko maailman vahvimmaksi vai hajoammeko hauraaksi?

Jerry, sinne sellainen pyyntö että pidä silmiä vähän auki, lisää sakkia tulossa.
Sumpun Vesku- kaveri menehtyi auto-onnettomuudessa. 

Ota hellästi vastaan. 

Ohessa sanat kappaleesta jota olen sinulle soittanut jo muutamaan otteeseen, ei auta vaikka sinua jo kyllästyttäisi kappale, soitan sitä silti. Ei auta vaikka kappaleen nimi on "Prinsessalle" soitan sitä silti.

Teille prinsseille ja kunkuille.

Keinutan, kuuntelen

sut suojaan peittelen

Keinutan, myöhä on

jo kuulen aallokon

Ethän pelkää pimeää

siel on monta kynttilää

ja viimein sun matkaan ei pääse saattajatkaan.

Yötä vasten vaikka lähdet

jatka vain vaikka on

se suuri suunnaton

kohti valkeata rantaa

laivaan mun laulujen

sä kuljet tietäen

Ettet pelkää pimeää

siel on monta kynttilää

ja viimein sun matkaan

ei pääse saattajatkaan

Ethän pelkää enempää

siel on monta kynttilää

nuku vain jos väsyttää

vielä valvon vierellä

Ja viimein sun matkaan

ei pääse saattajatkaan

ja lohtu on mulle

että siellä on kaikki sulle.

-Johanna Kurkela-

"Äiskä on vähän vihainen"

Turha Jerry edes kysyä että muistatko sen kerran, kun kiipesin Vuorikadun kämpän rappusia ylös ja herätin sinut huutooni, siihen kun paistamasi pannukakku oli hiiltynyt hellalle, ja sinä vetelit sikeitä, sakeassa savussa.

Olin niin vihainen että taisin kiljua ja karjua samaan aikaan että nyt keräät kimpsusi ja tulet peräkammariin kotiin  asumaan, että nyt loppui tämä itsenäinen poikamieselämä, yöjuoksuineen ja kokkailuineen. Jälkeenpäin olemme nauraneet makeasti mokomalle pannarille.

Nyt haluaisin kiljua sinulle huutoitkun kera, muuta kuin pannukakkua. Arvasin, ikään kuin tilasin tämän tunnelman lauantaina, kun sanoin äidilleni, muistotilaisuuden loppumetreillä, että nyt tämä minun helvettini vasta alkaa. Ja niinhän se sitten tekikin. 

Olen tänään tuijotellut omia varjojani, soittanut sinulle haudallasi musiikkia ja itkenyt ääneen.

Olen vielä eilen ammattiauttajalla jutellut kepeästi, mutta tänään on ollut sitten toisenlainen tunnelma. Olen lohdutellut itseäni jälleentapaamisen  toivossa, ja vakuutellut sillä että sinulla on nyt kaikki hyvin, olen kuorruttanut tätä kaikkea jollain elämää suuremmalla, mutta tänään, olen vain maailman pienin ja surullisin äiti. Äiti joka ei vaan jaksaisi odottaa sitä tapaamista, äiti joka kyllä isosti ihmettelee että mikä tarkoitus tällä voi olla, elämällä ilman sinua. 

 Perkele!!

P.s  Palataan muistotilaisuuteen myöhemmin, kiitos kun olit paikalla.
Eikö ollutkin aikamoinen päivä, puhumattakaan yöllisestä keikasta, ja sinulle osoitetusta biisistä.
Huomasitko kun nousin baarituolilta lähemmäs sinua. Ihanat ystäväsi saavat nyt luvan olla minunkin ystäviä. Vaikka sinua kuinka nolottaisi.
Rakastan sua Jerry !

                                

Tuulen puolen kallioilla

Viime päivät ovat olleet painavan raskaita. Kahta aurinkoista päivää edelsi outo matalapaine, joka löi läpi hauraan olon ja migreenin estolääkkeestä huolimatta ja toisen heti perään. Ei suinkaan helpottanut  tätä kokonaiskuvaa. Olen itkenyt kilpaa vesisateen kanssa, ja samalla hyräillyt itseäni lohduttaen Edu Kettusen sanoilla "sano että aina öisin kun sataa, ne on enkelit kun pesee linnunrataa..."

Näinä päivinä haluaisin kommunikoida ainoastaan laulunsanoilla, tai kirjoittamalla. Puhua en jaksaisi, en niitä näitä enkä näitä. Jerry, muistatko kun kerroit haaveestasi erakoitua johonkin maataloon, ruveta omavaraiseksi, kasvattaa kukat ja kasvikset, kaukana ulkomaailmasta. Minä hymyilin korviin saakka äidin poikaa.
Odotas vain vierestä, niin näet kohta miten äitisi kasvattaa parran, muuttaa niin rumaan taloon Espanjassa, että sinua naurattaa. Pidä lukua miten monta elukkaa jaloissani tulee pyörimään, hankittuja ja itse paikalle eksyneitä. Todista miten kehno olen edelleen puutarhassa, mutta hiton näppärä monessa muussa. Rumassa talossa on tekemistä.

Huomaa miten pysäytän koneiston, minäkin huomaan sen  hidastuvan, päivä päivältä.
Jokainen aamuni on erilainen, sellainen jossa kävelen kauemmas kaikesta, lähemmäs itseäni.
Sellainen jossa luotan.
Sinun voimalla.

Huomenna on raskas päivä. Pyydän sinua apuun, ota piippupappa mukaan. Puhaltakaa saattoväkeen uskoa. Tiedän että teillä olisi parempaakin tekemistä, kuten syödä sokeria suoraan pussista, grillata makkaraa liekinheittimellä ja polttaa piippua, tai muuten vain turista keskenänne, mutta nyt pyydän, teitä tarvitaan. Sinua Jerry tarvitaan.

Sitä samaa voimaa nyt peliin, jota puhalsit minuun kun istuin lentokoneessa matkalla hakemaan sinua, kun kävelin hautaustoimistoon. Nyt sitä samaa voimaa jota suorastaan kippasit niskaani kappelin eteisessä, jonka voimalla kävelin luoksesi. Maailman kaunein enkelilapseni. Voimaa, samanlaista jonka avulla vastaanotin tuhkasi syliini ja jonka avulla pysyin jaloillani lentokentällä, matkalla kotiin, uurna kainalossa.
Nyt sitä voimaa meille kaikille, Jerry
Äiskän rakas

Autioilla rannoilla- Edu Kettunen

Aikaa...

Lähetit lähdön kynnyksellä ystävällesi kappaleen

" Terveiset täältä missä kaikki on hyvin ja enemmänkin,
tunnelma lämmin eikä hierrä niin kuin parransänki..."

"Nyt mä annan kaikkeni, takas itteni taiteilin vaikka välähyksen eri minästä nähdä saittekin
vaimensi ääntäni jokin mitä en tunnistanut, jokin miltä nyt on jo hengen  pihalle puristanut,
minähän vaan en antaudu minkään virran vietäväksi
aivan sama vaikka helpompaa tietä siellä pääsis,
tiedän tarpeeni,  muistan mikä on tärkeintä,
nää asiat järjestän mutta tarviin vielä aikaa,
joo mä tarviin vähän aikaa.
Voitko antaa mulle aikaa, muutaman hetken vielä aikaa,
hoidan sen kaiken kyllä,
aikaa, joo, mä tarviin vähän aikaa...

-Aikaa, En kiellä enkä myönnä-

Jerry, anna vähän aikaasi.
Tarvitsen tukeasi tähän, en selviä tästä ilman sinua. Miten voisinkaan?
Kuulit kyllä eilen huutoni, sen jossa itkin ja haistelin lätsääsi ja ulvoin kuin haavoittunut eläin.
Pelästyin sitä itsekin. 

Mummisi sanoi aiemmin että kun itkettää,
se tuntuu sisällä rinnassa,
siltä kuin itkisit yhdessä meidän kanssa.

Rakkauskirje

Hei Rakas, en tiedä yhtään mitä siellä toisella puolella puuhastellaan, toivon vain että sinulla on siellä rauha ja hyvä olla. Älä huoli, äiskäkin pärjää, kunhan vain käyt kulkemassa kanssani, kuten tänään. Tunsin että olit kiinni kyljessäni koko päivän. Olin siis koulussa, jossa olin potkaista sinua pohkeeseen, kun huomasin miten ihanat koulukaverini myötäelivät ja surivat tapahtunutta. Sähisin mielessäni että kato ny kakara mitä sait aikaan.
No kaikesta huolimatta, rakastan sinua, vaikka haluaisin väliin huutaa kurkku suorana kiukkuani, ja samalla silittää sinua. Sinä tiedät että rakastan.

Olen paljon miettinyt kirjettä jonka sinulle kirjoitin, hetkenä jona annoin sen, jäi viimeiseksi. Sujautin sen sinulle ja sanoin " siinä on rakkauskirje, ei rahaa" pussasin ja halasin ja sanoin rakastavani ja että ikävä tulee. Sinä ikään kuin lohduttelit että kohtahan me taas nähdään, halasit siskoasi ja tulit vielä kerran halaamaan ja sain sinultakin pusun poskelle. Itkin koko bussimatkan, pari kertaa kentällä ja koneessa. Siskoasi nauratti, minua vähän hämmensi se surumielisyys.

Laitoit kohta kirjeestä viestiä, ja sanoit että "herkkä oli"  ja kerroit että sinua itketti kun luit.
Se kirje jäi viimeiseksi. Kirjoitin sellaisia asioita mitä siirappiseen rakkauskirjeeseen kuuluukin kirjoittaa. Sanoin myös ettei aina tarvitse olla se "reipas poika" että äiti on sitä varten, jos mieli on maassa.

Olisinpa tiennyt...

Voisin vatvoa omaan hautaani asti asiaa että miksi en huomannut, soimata ja syytellä itseäni, mutta olen tehnyt vakaan päätöksen etten tee sitä. Teit oman päätöksesi vaikka särjitkin sillä minut säpäleiksi. Siitä huolimatta, älä huoli, äiskä pärjää..
Olen pitänyt itseni kovin toimeliaana, ystäväsi kertoi että olit sanonut että " mutsi on semmonen toiminnan nainen" no nyt saat kuule vierestä todistaa kuinka toimelias.
Se on osa toipumisprosessiani, pysyä kiireisenä, asettaa aikatauluja ja tehdä.
Surua ei pääse pakoon, mutta jos edes hiukan voin helpottaa sitä aaltoina kulkevaa tyrmäävää tuskaa, alan vaikka ikiliikkujaksi, jos se sen vaatii.
P.s Aamulla oli orava olohuoneen ikkunalla ihmettelemässä ja nojailemassa, sori nyt vaan, että oravaksi, mutta kävi kyllä mielessä että sinäkö se olit senkin höpsö?

Jerrylle

Olen ihmetellyt ensimmäisestä päivästä lähtien tätä ihmeellistä voimaa.
Kummastellut rauhaa joka on ylleni laskeutunut.
Sanovat shokin suojaavan. Shokki suojeli minua silloin kun vastasin isäsi puheluun, hetkenä jolloin maailmani pirstaloitui. Suojeli kun lainayksiössä tiskasin tiskini, petasin pedin ja huohotin kuin sairastunut eläin. Suojeli  kun kieltoja uhmaten lähdin ajamaan Helsingistä Hankoon. Suojeli maantiellä, kunnes huusin eläimellistä huutoa ja kurvasin naapurikaupungin päivystykseen, josta muovikorttifaijasi haki minut kotiin. Suojasi varmasti vielä siinä kohtaa kun oli aika herättää siskosi...

Suojeli minkä suojeli, se shokki. Mutta sitten sinä otit minut suojelukseesi. Tunsin sen.

Tänään epäilin sinun olevan  kiireinen, onkohan siellä sulla skeittiramppeja?
Kissa makoilee täällä kotona  skeittilautasi päällä, puskee ja haistelee punaisia Adidas tossujasi.
Epäilen kiireitäsi koska tänään luulin  hetken että kuolenkin suruun, että tukehdun itkuuni, joka ei ottanut loppuakseen. Kun eteeni nousikin sementtiseinä ja kadotin värit. Missä olit silloin Jerry? Pidäppäs äiskästä vähän parempaa huolta, hei