31.1.2024

Mummille pizzaa


Voi Jerry, kiitos kun olet yöaikaan käynyt tarjoilemassa mummille pizzaa, kiitos että olet  näyttäytynyt myös siskolle aika vahvasti. Olen kiitollinen että me voimme puhua perheen kesken aiheesta vapaasti, siitä miten ilmiinnyt, vaikkapa ystävälle tilattuna taksikuskina Tampereen yössä. Sillä oli sinun lätsäkin päässä. 

Viime päivät olen ollut erityisen allapäin, kunnes tajusin ; näihin aikoihin, tasan kuusi vuotta sitten olin siskosi kanssa luonasi espanjassa, Mijas Pueblossa.  Voisinpa vääntää kelloa taaksepäin, kirjoittaisin kohtalon uuteen uskoon. Ottaisin sinut mukaani suomeen, enkä päästäisi sinua hetkeksikään silmistäni, en sadasosa sekunniksikaan. 

 Jostain luin osuvan kirjoituksen että suru on kuin reppu, se pysyy aina selässä mutta vuosien aikana sitä  jaksaa paremmin kantaa. Tämän kuuden vuoden aikana olen näennäisesti kantanut reppua ihan hyvin, mutta tunnen luissani että suru ja selviytyminen on pesiytynyt kehooni. Tohtorin sanoja lainaten "vaikka sinulla on pahoja nivelrikkoja ja rappeutumia, täs on myös jotain muutakin. Aloitetaan fibromyalgialla" 

Tohtorin diagnoosin ja lempeät ohjeet sain vuosi sitten. Sain käskyn miettiä uusia ura-unelmia, pyydettiin pohtimaan mistä sytyn, innostun ja ilahdun. Meditaatio, jooga, rentoutushoidot, hieronnat ja itsensä helliminen olivat huolto- listalla. Päättelin jälkiviisaana että koettu trauma ei ainakaan ole prosessia jarruttanut.

 Kaikesta paskasta huolimatta Jerry, kyllä äiskä pärjää. Ikävä meinaa välillä vetää sydämen umpisuolen kautta ulos, mutta pärjätään, pärjätään. Olenhan toiminnan nainen, kuten sinäkin sanoit. 

Pärjään koska viljelen kiitollisuutta päivittäin. Viljelen sitä mielessäni, mutta tein myös ystäväni kanssa diilin että lähetämme toisillemme päivittäin viestin siitä,  mistä milloinkin olemme kiitollisia. Pärjään monen asian avulla, perheen, ystävien ja elämän nälän avulla. 

Pärjään koska vihdoin uskallan "antaa mennä" niinkuin sinäkin olet minua rohkaissut.  Muistatko kun nauroimme tasan kuusi vuotta sitten  "taide kuuluu meille kaikille" heittoasi. Etpä kovin kaukana aiheesta ollut. Kohta avaan työhuoneen jossa taide tulee lähemmäs meitä kaikkia. 

Eipä tässä tällä kertaa muuta, terveisiä sinne toisaalle. Käy minunkin unissani, jookosta?

Pusi pusi rakas poikani, nähdään sitten joskus 

Äiskä