25.3.2019

Kissa jolle arki ei riitä

Vanhasta blogista poimittua. Kirjoitettu vuonna 2017

"Kuin eilispäivän muistan sen miten sain poikani parikymmentä vuotta sitten syliini, kun kaikki maailman onnentunteet oli paketoitu siihen pieneen hetkeen ja rusetoitu kiitollisuudella. Muistan pelottavan hyvin sen seisahtuneen sekunnin, jolloin mietin selvästi ja järkevästi "Siinä sinä odotettu nyt olet, tästä lähtien mikään ei ole ennallaan"

Muistan miten tuore mummi sekosi ja kertoi ymmärtävänsä niitä rakastuneita, jotka hävittävät muun maailman ympäriltään häiritsemästä ja jatkavat toisiaan tuijottamista.

Ehkä pikkaisen paatunut siirappisille parisuhderakkaushöyryille, mutta juuri nyt niin perhanan auki ja avoinna mitä tulee muuhun loveen.

Olen napanuoraa pätkinyt osissa, pätkän silloin kun poika muutti sisältä pihamökkiin itsenäistymään, toisen kun peiton alta löytyi tytön varpaat, napakammin kun opiskelun perässä lähdettiin toiseen kaupunkiin tai kun armeijan aamukampaa otettiin käteen.

Mutta nyt sitten...

Tuo hurmaava kuoliaaksinaurattajani lähtee ulkomaille, palmujen alle asumaan. Äiskän poika. Lohdukkeeksi on tarjolla tekniikkaa, kuvalla ja ilman, en vain voi sille mitään että ero tuo silmiin sellaiset krokotiilinkyyneleet, ettei niin isoa elukkaa oikeasti olekaan. Että en muistakaan millaista on vollottaa räkäitkua, miehen takia. Sellaista kauniin kaihoisaa, enkä tiedä, soiko päässäni biisi "Minä suojelen sinua kaikelta" vai "Eviva Espanja"

Turvallista matkaa muru. Olen ylpeä sinusta."






1 kommentti:

  1. Mamma myöskin vuodesta -97-23. marraskuuta 2019 klo 16.29

    Ihana poika sinullakin,niin samanoloinen ja-näköinen kuin minullakin <3 Isot silmät ja kaunis hymy ja sydän paikallaan.Hän ei "ollut" vaan on edelleen...<3 Heitä ei kukaan/mikään voi viedä pois

    VastaaPoista