Vuosi sitten...

Vuosi sitten hautasin tuhkauurnasi Hangon hautausmaalle. 17.3.2018
Kävin laitattamassa irtoripset, jotta tämä äiti olisi nättinä. Laitoin korkeat korot ja tukan niin tiukalle ponnarille että silmäni vetivät viivaksi. Rukoilin sinua apuun, rehellisesti sanottuna en tiennyt voiko sellaisestakaan päivästä selvitä hengissä. Selvisin. 

Ihmisessä, minussakin, on uskomaton määrä voimaa ja energiaa. Olisinko ikinä koskaan osannut ajatella, että tässä minä istun tänään ja hampaani ovat joskus näytillä, koska välillä nauran ja hymyilen. 

Ihmiseen paketoitu voima on jotain niin isoa että en ihmettele että se jaksaa toimia vielä senkin jälkeen kun muu on painunut savuna ilmaan. Heitellen vaatteita eteen tai lähettäen kummallisen voimakasta pölyä joka rauhoittaa.

Eli siis suomeksi, minä uskon vahvasti siihen että käyt kurkkimassa minua, joskin olen väliin vähän "hölmö" enkä osaa nähdä. Parempi se kuin tuijotella jokaista mahdollista sanansaattajaa silmiin, puluja ja sen sellaisia. 

Luotan vielä enemmän kun meedio Harriet vastasi kysymykseeni  että vai että vaatteiden kera kommunikoi ? "kyllä he käyttävät kaikkea mahdollista, luota"

Luotan!

Muistatko Jerry kun pikkupoikana grillasit Villen kanssa dinosauruksia grillissä, muistatko kun rakensit metsään majan ja löysit toisen kaverin kanssa jostain oikean aarteen. Kylän koruseppä ei vain ymmärtänyt sitä, sillä lähetti sinut nauraen ulos. 
Muruseni, se on minulle tällä hetkellä aarteista arvokkain. 

Sinun löytämäsi aarre.

















Kommentit

Suositut tekstit