Hei Jerry, mitä sinne kuuluu?
Oletko kiireinen tuonpuoleisen työmarkkinoilla? Muistatko kun pienenä
poikana suunnittelit itsellesi uraa? Päätit
perustaa katsastuskonttorin, josta yksikään auto ei pääsisi läpi. Katsastuskonttorin kylkeen olit perustaa romuttamon, jossa saisit romuttaa
kaikki konttorissa hylätyt ulos ajavat autot. Tätä nykyä, joka kerta kun
radiosta soi "Auto Jerryn" mainos, tämä muistuu mieleeni. Ulvoin ratin takana naurusta, kun mainokseen oli lisätty joku mainio slogan, jota en nyt tietenkään
tällä päällä muista.
Niin monta kertaa, kun sinä
olet minua työasioissa ohjannut, ehkä viimein olen ottanut opikseni. ”Mee ja
kokeile, anna mennä” kaikuu korvissani, ja pari syvällisempää rohkaisua
puristan kourassani kuin kalleinta aarretta.
Yksi käskyistäsi oli käyttää nastakenkiä, jotka pitäisivät minua paikallani, etten aina rientäisi muita auttamaan. Tätä aihetta olen pohtinut viime aikoina, että mitä koitan kompensoida tällä?
Olen kuin kultainen noutaja joka säntää häntä heiluen, olen kuin lempileffani Mrs Doubtfire joka juoksee huutaen "Help is on the way dear." Auttamisessa ei ole mitään vikaa, koskaan, mutta joku tolkku. Ehkä luulen pelastavani tämän hullun maailman oheistoiminnalla. Ehkä tätäkin olisi hyvä puida terapiassa, sitten joskus.
Siksi minun uusi ja kaunis työhuoneeni on
hurjan hyvä, siellä saan tehdä omiani, kaikkea luovaa laidasta toiseen.
Kaikessa rauhassa ja omaan tahtiin. Olen viime syksystä osallistunut kansalaisopiston "Iloa kirjoittamisesta" kurssille ja nyt jatkettiin mahtavan ryhmän kanssa tunteja työhuoneellani, koska miksi ei? Jossain
kohtaa nostin pääni paperista ja katselin ympärilläni kirjoittavia ihmisiä ja rintaan läikähti onni.
Kyseinen kirjoituskurssi,
kannustavat kaverit ja aivan loistava opettaja on taas kerran herättänyt
uinuneen haaveen kirjoittaa kirjan. Monesti olen suunnitellut kirjoittavani
tästä kaikesta, sinusta, meistä ja täälläkin asiasta kohkannut.
Touhu täällä on aikamoista, olet varmaan huomannut. Meitä ympäröi sodat ja surut ja murheet. Selviydyn kaikesta suunnittelemalla tulevaa kivaksi. Rukoilen mielessäni ettei ketään viedä vierestäni, ettei kukaan sairastu, enkä siltikään ehkä säästy siltä. Jatkan silti. Tässä ihanassa työhuoneessani aion olla villi ja hullu, sillä jo puolentoista vuoden päästä pakkaamme Jefen pakun takakontiin ja ajamme aurinkorannikolle. Haluaisimme muuttaa takaisin tuttuun taloomme, mutta olemme avoimia kaikelle. Kunhan koira saa maata auringossa ja kaivaa luulle piiloa pihan perälle. Pidäthän taikapeukkuasi että tämäkin menee parhaalla mahdollisella tavalla.
On tärkeää unelmoida, ja tärkeää tehdä töitä niiden eteen.
Kuullaan taas Jerry, rakastan sua!
