22.4.2024

Huhtikuu 2024

 

Hei Jerry, mitä sinne kuuluu? Oletko kiireinen tuonpuoleisen työmarkkinoilla? Muistatko kun pienenä poikana suunnittelit itsellesi uraa?  Päätit perustaa katsastuskonttorin, josta yksikään auto ei pääsisi läpi. Katsastuskonttorin kylkeen olit perustaa romuttamon, jossa saisit romuttaa kaikki konttorissa hylätyt ulos ajavat autot. Tätä nykyä, joka kerta kun radiosta soi "Auto Jerryn" mainos, tämä muistuu mieleeni. Ulvoin ratin takana naurusta, kun mainokseen oli lisätty joku mainio slogan, jota en nyt tietenkään tällä päällä muista. 

Niin monta kertaa, kun sinä olet minua työasioissa ohjannut, ehkä viimein olen ottanut opikseni. ”Mee ja kokeile, anna mennä” kaikuu korvissani, ja pari syvällisempää rohkaisua puristan kourassani kuin kalleinta aarretta.

Yksi käskyistäsi oli käyttää nastakenkiä, jotka pitäisivät minua paikallani, etten aina rientäisi muita auttamaan. Tätä aihetta olen pohtinut viime aikoina, että mitä koitan kompensoida tällä? 

Olen kuin kultainen noutaja joka säntää häntä heiluen, olen kuin lempileffani Mrs Doubtfire joka juoksee huutaen "Help is on the way dear." Auttamisessa ei ole mitään vikaa, koskaan, mutta joku tolkku. Ehkä luulen pelastavani tämän hullun maailman oheistoiminnalla. Ehkä tätäkin olisi hyvä puida terapiassa, sitten joskus. 

Siksi minun uusi ja kaunis työhuoneeni on hurjan hyvä, siellä saan tehdä omiani, kaikkea luovaa laidasta toiseen. Kaikessa rauhassa ja omaan tahtiin.  Olen viime syksystä osallistunut kansalaisopiston "Iloa kirjoittamisesta"  kurssille ja nyt jatkettiin mahtavan ryhmän kanssa tunteja työhuoneellani, koska miksi ei? Jossain kohtaa nostin pääni paperista ja katselin ympärilläni  kirjoittavia ihmisiä ja rintaan läikähti onni.

Kyseinen kirjoituskurssi, kannustavat kaverit ja aivan loistava opettaja on taas kerran herättänyt uinuneen haaveen kirjoittaa kirjan. Monesti olen suunnitellut kirjoittavani tästä kaikesta, sinusta, meistä ja täälläkin asiasta kohkannut. 

Touhu täällä  on aikamoista, olet varmaan huomannut. Meitä ympäröi sodat ja surut ja murheet. Selviydyn kaikesta suunnittelemalla tulevaa kivaksi. Rukoilen mielessäni ettei ketään viedä vierestäni, ettei kukaan sairastu, enkä siltikään ehkä säästy siltä. Jatkan silti. Tässä ihanassa työhuoneessani aion olla villi ja hullu, sillä jo puolentoista vuoden päästä pakkaamme Jefen pakun takakontiin ja ajamme aurinkorannikolle. Haluaisimme muuttaa takaisin tuttuun taloomme, mutta olemme avoimia kaikelle. Kunhan koira saa maata auringossa ja kaivaa luulle piiloa pihan perälle. Pidäthän taikapeukkuasi että tämäkin menee parhaalla mahdollisella tavalla. 

On tärkeää unelmoida, ja tärkeää tehdä töitä niiden eteen.

 Kuullaan taas Jerry, rakastan sua!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti