Kesä 2020

 

Olemme olleet juuri viettämässä  saaressa keskikesän juhlaa, luoja helli meitä peilityynellä aattoillalla. Kotiin tullessa kävelin suoraan haudallesi kastelemaan helteen kipristelemiä kukkia, vain huomatakseni että kukat olivat saaneet vettä ja kaikki oli ihan hyvin. Saaressa koin että olet kovin liki ja lähellä minua. Koira käyttäytyi kuin pieni poika, juoksi vapaana, ui ja ilakoi. Huusi epätoivoista ulinaa kun minä ja Sumppu lähdimme käymään veneellä maissa. Oli kuulemma rauhoittunut heti kun katosimme näkyvistä, maailman ihanin koira (si)

Ajattelen sinua viikossa 7 päivää ja kuukaudessa kolmekymmentä. Perusasetuksissani oleva tieto ja tunne että sinä silti olet, vaikket fyysisesti ole, auttaa minua olemaan ja elämään muutenkin.

 (Kirjoitus jäi kesken ja jatkan sitä nyt, 10.7)

Huomaan että sama toistuu taas, heinäkuu on kahdestatoista kuukaudesta erityisen raskas. Saan normaalia suuremmat tulvavedet silmiin pienistä pulleista pojista ja nuorista miehistä. Olen silti ilmiömäinen näyttelijä, sillä kukaan ei tiedä mitä mielessäni liikkuu. Syntymäpäivänäsi halusin keittää haudallasi kahvit risukeittimellä, muistatko kun pyysit sellaista lahjaksi? Odota vain, vielä minä sellaisen ostan ja kahvit keitän. 

Avasin pikku pyhättöni, Lataamon katutasoon, ihmisten silmien alle. Kävin kehittämässä sinusta ison kuvan, ja kehystin sen työpöydälleni. Olet joka tavalla vahvasti läsnä. 

Kiitos siitä. 

Tarvitsen jollain lailla rohkaisuasi, liikunhan vesillä jossa saapastelen sielu auki. Sinä saat minut uskomaan että polttakoot vaikka roviolla, minä kyllä kestän. 

Kiitos viesteistä Jerry, äiskä kyllä kuuntelee. 

Mäkin sua.