Ystävänpäivä

 Hei Jepuli.

Hyvää ystävänpäivää rakas. Katsoin tänään videota jossa selätät koirasi Jefen maahan ja käsket rauhoittumaan. Jefe huohottaa patoutunutta energiaa ja yrittää nuolla sinua kasvoihin. Miten monta kertaa tein hetkeä myöhemmin sitä samaa. Hyvin me vissiin vedettiin, sillä meillä on maailman ihanin koira, jota voi kutsua hyvätapaiseksi ja rauhalliseksi. Mitä nyt puolustaa rähisemällä reviiriään muilta koirilta, ja meidän reviiri on aika iso. Sellaiset 25 kilometriä. Mietin päivittäin miten kiitollinen olen tuosta koirasta, parempaa terapeuttia ja ystävää saa etsiä. Uskon että seuraat meitä ja mietit samaa. 

Suden hetkellä, aamuyöllä herään usein ihmettelemään tätä elämää, tämän tarkoitusta. En tajua tätä vieläkään, mutta ei se mitään. Takerrun peittoni alla makaavaan koiraan kiinni ja haistelen sen tassuhikeä ja päätän että kyllä tästä paskasta selvitään. Tästä on vain pakko selvitä. Samaan tunteeseen tungen päätöksen tehdä asioita keveyden, ilon, rohkeuden ja huumorin kautta.  Olen kokenut mustan, sysimustan.  Siksi päätän laveerata, värikkäitä iloisia värejä säästelemättä. Toki minulla on hetkeni, jolloin huudatan maalausmajassani musiikkia ja huudan itse äänetöntä tuskahuutoa. Palaan silti päätökseeni.

Haluan olla siskollesi esimerkkinä, haluan muistuttaa ettei meitä ole polttomerkattu, että meillä on todellakin mahdollisuus onneen ja ihmeisiin. Ja vielä kokonainen elämä edessä. Kunnes kohtaamme Jerry sinut jälleen. 

Jerry, rakastan! Aina ja ikuisesti.