Jefe

Minua jännittää. En häpeä tunnustaa sitä, vaan pistän kissan reteästi pöydälle. Siitä aasinsiltaa itse asiaan. Jerry, Jefe vihaa edelleenkin kissoja.
Muistatko käymämme keskustelun, kun teit lähtöä Espanjaan. Sanoit hankkivasi koiran joka juoksuttaa sinua ja pitää sinusta huolen. Yritin äitinä äkistellä vastaan menetetystä vapaudesta ja sen sellaisista pakollisista, mutta huomasin sinussa olevan päättäväisyyden.

Kun olin luonasi kysyin että  oletko katunut koiran hankintaa ja nauroit että "joka päivä" mutta näin silti sen rakastavan paapojan, joka töihin lähtiessään huikkasi "isi lähtee nyt töihin, oo kiltisti"

Jerry, nyt Jefe tulee minun, mummin luokse, loppuelämäkseen. Toivon ja tilaan sinulta päättäväisyyttä jääräpäisen kakaran kasvattamiseen. Toivon että tällä  puolikkaalla vuodella oli joku tarkoitus, vaikken vielä sitä tiedäkään. Tiedäthän, miten olin hajota  etten saanut koirakakaraasi hoiteisiini heti. Minä niin halusin.
Koitan olla nyt  sanomatta "Mitä minä sanoin"

Jännittää. Kolme ihmistä, yksi kissa ja koira, joka vihaa kissoja. Nyt vasta jännittääkin.
Koitan kovasti luopua halustani  ja tavastani kontrolloida tätä tilannetta, koittaen luottaa korkeimpaan. Luottaen että kaikki järjestyy...

Mutta silti hei Jerry, jeesaa vähän tätä eläimellistä tarhaa.

 Tiedätkö Jerry että sinä olit ja olet viisain opettajani. Monella lailla.
 Sinä se olit joka puuskahdit ettei minun pidä piitata  mitä muut minusta ajattelevat. Ymmärsit sen jarrun, joka minua pidätteli, ja teit kaikkesi jotta uskaltauduin kytkimen käyttöön.
Tänään viis veisaan siitä mitä muut minusta ajattelevat. Minulla ei ole mitään menetettävää. Minulla ei ole mitään hävettävää.
Paha on jo tapahtunut.

Mutta silti minulla on sinut, sinulla minut. Aina ja ikuisesti. Yhteinen matkamme jatkuu, vaikka olomuodot muuttuu.
Ihanaa että tulit Harrietin välityksellä minua moikkaamaan, kirjoitan siitä sitten lisää ensi kerralla...













Kommentit

Suositut tekstit